Loppuvuodesta Helsinkiin avatut Starbucks ja Burger King muuttivat käsitystämme jonottamisesta. Aiemmin jonottaminen on mielletty vastentahtoiseksi puuhaksi ja pakolliseksi pahaksi leipäjonoista lentokenttien turvatarkastusjonoihin. Harva on halunnut jonottaa vapaaehtoisesti: ainoastaan teinit ovat nauttineet siitä, että ovat saaneet jonottaa oman suosikinsa keikalle tai leffan ensi-iltaan.

Helsingin Sanomien kolumnisti totesi, että vapaaehtoinen jonottaminen vahvistaa nyt identiteettiämme. Todistamme intohimomme suuruuden uhraamalla sen eteen kallisarvoista aikaamme. Nyt myös aikuinen voi rakastaa ulkomaanreissuillaan maistamaansa hampurilaista niin paljon, että on valmis jonottamaan PIKAruokaa Mannerheimintiellä vielä kaksi kuukautta ravintolan avaamisen jälkeenkin. 

Löysin oman jononi tänään Suvilahdesta. Jo Kurvissa kävi sellainen kuhina, että huomasi jotain olevan pikkukaupungissa tekeillä. Suvilahden Kattilahallissa järjestettiin jotain niinkin yksinkertaista ja arkipäiväistä kuin kirpputori. Vallilan Valtteri oli suljettu vuosi sitten, eikä tilalle ole tullut vastaavaa kirpparia, jossa ihmiset myyvät itse omia tavaroitaan. Kesällä on iloksemme järjestetty berliinimäisiä puistokirppiksiä, mutta rennon fiiliksen sisätilakirpputori on puuttunut. 

Astuin epäuskoisena 150 metriä pitkän jonon jatkeeksi. Jonotin 40 minuuttia päästäkseni tutkimaan muiden ihmisten hylkäämää roinaa. Aurinkoisella säällä kokemus oli kuitenkin varsin positiivinen. Muut jonottajat olivat viiteryhmää jossa viihdyin, keskustelin kokemuksestani reaaliaikaisesti Facebookissa ja päästessäni sisälle sormet kännykän räpläämisestä jäätyneinä tunsin saavuttaneeni jotain. Kirpputorilla oli mukava tunnelma, tapasin siellä sattumalta useampia tuttuja ja mukaan tarttui edulliseen hintaan kiinnostavia elokuvia. Kyllä, jonottaisin myös ensi kerralla.

Poikamiestyttönaisen taloudessani on jääkaapissa yleensä valon lisäksi lähinnä kissanruokaa ja skumppaa. Arkisin terveellinen muonitus hoituu vaivatta työpaikan ruokalassa. Viikonloppuisin pitäisi itse riipiä apetta lautaselle, mikäli ei ole sattunut sopimaan brunssi- tai illallistreffejä ystävien kanssa.

Nälän yltyessä kolmikymppinen pullamössösukupolven häpeämätön edustaja saa kulinaristiset ahaa-elämyksensä sosiaalisesta mediasta. Avokadopastan ja Mutti-tomaattikastikkeen sijaan valitsen ruokavillityksistä sen helpoimman, hiilarittomimman ja protskuimman: kahden raaka-aineen ihmepannarit.

Pohja paistuu nopeasti, joten pannareista tulee sitä onnistuneempia mitä pienempiä ne ovat. Lopputulos muistuttaa pannukakkua tai lettua enemmän bliniä. Banaanin antaman miedon makeuden takia suosin suolaisia täytteitä.

Note to self: Hätävaraksi skumpan viereen hankittava pullo vodkaa sekä purnukat hunajaa ja suolakurkkuja.

Hello Beautiful!
Kadonneet silmät
Pilkettä silmäkulmaan ;)

Mistä hauskaa ja söpöä seuraa?
Mukavaa naista?
Elämänpituiselle seikkailulle neito hakusessa :)
Sellainen aito oikea nainen...
1 kpl nainen - kiitos

Lämpöä talveen
Lämpöä ja väreitä pimeyttä torjumaan
Pimeään talveen jotain aurinkoista ;)
Kipinää ja jotain
Hmm... jotain kivaa kiitos ;)

Yhdessä seikkailuihin? :)
Salaa, Rohkeasti, Yhdessä
Hellästi, Kiihkeästi vai Rajusti?
Sinäminäsylisylipusipusinaminami

No en kyllä tiedä...
En ole täydellinen
Jotain, mutta mitä...?

Neiti Sopiva, otaksun?
Sielläkö oletkin?
Hengitämmekö samaa ilmaa?
Haluaisitko tutustua?
Luotan arvostelukykyysi :)

***
Korkeakoulutetut pääkaupunkiseudun muusat lyriikan ja hymiöiden takana: Finnstud, Karjavantaa, MadSam, YourKing, Pocarisweat, safiirikivi,  Homme de fer, Cityboy79 ja SneakyDick.  

 

 

Älä torju, vaan jatka: "Kyllä, ja..." Tämä improvisaation ruokkiva ja rikastuttava sääntö on hyvä palauttaa aika ajoin mieleen. Ideoita ei ole koskaan liikaa, ja elinkelvottomimmat kyllä karsiutuvat matkan varrella myös ilman lannistavaa täystyrmäystä. 

Viime syksynä päädyin sattumalta improvisaatiota harrastavaan ryhmään. Ryhmän tavoitteena ei ole esiintyminen tai kilpailut, vaan keskinäinen spontaani ilonpito ja itsensä kehittäminen. Jo ryhmään liittyminen tuntui carpe diem -kokemukselta. Minut kutsui yllättäen mukaan etäinen tuttu, enkä tuntenut ryhmästä muita etukäteen. Haistoin mahdollisuuden avata ovi kaipaamilleni uusille haasteille ja ihmisille.

Olin kokeillut improharjoituksia elämäni aikana muutamia kertoja aikaisemmin. Mielikuvitus, esiintyminen ja luovuus kiihottavat mieltäni, mutta koin, etten olisi tarpeeksi fiksu tai taitava näyttelijä oikeasti harrastamaan. Hetken mielijohteesta päätin astua sille trendikkäälle epämukavuusalueelle, jossa ihmeidenkin kerrotaan nykyään tapahtuvan.

Näyttelemisen sijaan impro osoittautui leikiksi, eläytymiseksi ja heittäytymiseksi. Ytimessä eivät olekaan nokkeluudet ja hauskuutukset, vaan improvisaatio on vuorovaikutuksen harjoittelua. Itseriittoisena ekstroverttinä kuvittelin olevani loistava kommunikoija. Vasta nyt ymmärrän, kuinka paljon on opittavaa. Toisille voi antaa tilaa, hiljaisuudellekin. Kysymys johtaa usein herkullisempaan lopputulokseen kuin monologi. On luovuttava omista ennakkoajatuksista, luovittava yllätysten aallokossa ja säilytettävä johdonmukaisuus ja punainen lanka. 

Harjoitukset eivät aina ole aivan helppoja. On hetkiä, jolloin itsekritiikki ottaa vallan, häpeän ja riittämättömyyden tunne puskee poskiin ja kainaloihin. Niiden suloisista puraisuista saa yleensä nauttia kuitenkin vain ohikiitävän hetken. Ehdoton hyväksytyksi tuleminen ja vilpitön kannustus ovat minulle ryhmämme voimaannuttavinta antia. 

Syksyn harrastamisen jälkeen tarjoutui tilaisuus vierailla myös uudessa ryhmässä. Vähältä piti, että jänistin. Taas hävetti: "Olen huono ja tyhmä! Mitä muut minusta ajattelevat?" Onneksi uskalsin. Hyväksyminen lienee sisäänkirjoitettu improvisaatioon sen verran syvälle, ettei oloaan voi tuntea muuksi kuin tervetulleeksi.

 

Kun toimeentuleva, kaunis ja itsellinen nainen tuntee elämässään tyhjyyden, hankkii hän valmentajan. Voimaharjoitusten sijaan hän louhii life coachin hellässä ohjauksessa sielunsa syövereistä tavoitteita ja tarkoituksia. Tekee hyvästä elämästä parempaa!

Itsellinen nainen tietää olevansa vain helisevä vaski ja kilisevä kulkunen - mutta sen Suurimman etsintöjen jäätyä tuloksettomiksi keskittyy hän asioihin, joihin voi itse vaikuttaa. Siideribrändin lasinalunen on tsempannut keittiössä jo vuoden: "Finding happiness in ourselves is not easy, thouhg it's impossible to find it elsewhere."

Valmentaja hymyilee ja kertoo muutoksen salaisuuden. Ajatukset johtavat tunteisiin, tunteet tekoihin. Arjen noidankehät katkaistaan ajattelulla, johon nainen voi aktiivisesti vaikuttaa. Yksinkertainen matemaattinen toimitus todistaa, kuinka menestyksekäs elämä kaipaa kiillotusta kodin, hyvinvoinnin ja terveyden osa-alueilla. Laaditaan lista menneistä saavutuksista ja elämältä opitusta. Katsotaan tulevaan. Arvot joita toteuttaa. Lista asioista, joita ei kuluvan vuoden aikana haluaisi tehdä, vaan joita tehdään. Ja miten ne tehdään! 15 pientä asiaa, joiden haluaa toteutuvan. "Älä ajattele negaation kautta. Jos sanot: "En syö munkkeja!", aivosi muistavat vain: "Munkkeja!"

Naisella on kaikkea: terävä pää, ystäviä, vaikutusvaltaa. Ja liikaa vapaa-aikaa. Hän on liikaa humalassa, liikaa krapulassa ja liikaa Facebookissa. Hän haluaisi - HALUAA - kotoilla. Amigurumien virkkaus ja kuppikakkujen kuorruttaminen tipahtivat tänä vuonna pienten asioiden listalta. Itsellinen nainen perustaa blogin.